Lääkehoidot ovat hoidon kulmakivi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa
Lääkehoidot ovat hoidon kulmakivi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa
Lääkehoidon perusta koostuu pääasiassa kahdesta lääkeryhmästä, joihin kuuluvat mielialantasaajat ja uudet psykoosilääkkeet. Se, miten eri ryhmien lääkkeitä käytetään, riippuu aina sairauden vaiheesta.
Mielialantasaajien ja psykoosilääkkeiden lisäksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetään lisälääkkeinä ahdistusta ja unettomuutta lievittäviä lääkkeitä sekä masennusjaksojen aikana myös masennuslääkkeitä, joskin tällöin yhdessä mielialaa tasaavien lääkkeiden tai uusien psykoosilääkkeiden kanssa.
Lääkehoidot jaetaan yleisesti akuuttihoitoon ja ylläpitohoitoon, joilla on hieman erilaiset tavoitteet. Akuuttihoidon keskeisenä tavoitteena on oireettomuus. Ylläpitohoito alkaa yleensä silloin, kun oireita ei enää ole tai ne ovat hyvin lieviä. Ylläpitohoidon tavoitteena on ennaltaehkäistä uusien sairausjaksojen syntyminen.
Lue lisää:
Psykoosilääkkeet ovat keskeinen osa hoitoa »
Psykoosilääkkeet ovat keskeinen osa hoitoa
Psykoosilääkkeet ovat keskeinen osa hoitoa
Ne vaikuttavat keskushermoston toimintaan säätelemällä aivojen välittäjäaineita, kuten dopamiinia ja serotoniinia. Psykoosilääkkeitä käytetään usein yksin tai yhdessä muiden mielialantasaajien kanssa erityisesti manian hoidossa.
Psykoosilääkkeet jaetaan kahteen ryhmään eli perinteisiin ja toisen polven antipsykootteihin, joita käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa selvästi enemmän. Perinteisiin psykoosilääkkeisiin kuuluu haloperidoli ja uudempiin psykoosilääkkeisiin risperidoni, aripiprasoli, tsiprasidoni, ketiapiini, olantsapiini, asenapiini ja lurasidoni. Näistä asenapiini on viiteenkymmeneen vuoteen ensimmäinen lääke, joka on tuotu markkinoille nimenomaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
Hoitomyöntyvyyden kannalta on tärkeää, että potilas osallistuu hoitojen suunnitteluun
Hoitomyöntyvyyden kannalta on tärkeää, että potilas osallistuu hoitojen suunnitteluun
Huonon hoitomyöntyvyyden taustalta on löydettävissä monia eri syitä, jotka saattavat vaikeuttaa lääkehoidon aloittamista tai keskeyttää sen. Ensinnäkin syyt voivat olla periaatteellisia ja liittyä lääkkeiden haittavaikutuksiin. Erityisen ongelmallisia hoitomyöntyvyyden kannalta ovat yleensä lääkkeiden lihottavat tai mieltä turruttavat vaikutukset. Lääkehoitojen kehittymisen myötä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon on kuitenkin saatu myös sellaisia hoitovaihtoehtoja, joiden vaikutus ihmisen aineenvaihduntaan tai mielen vireyteen on pystytty minimoimaan.
Toisaalta mania- ja hypomaniajaksoille tyypillinen hyvänolon tunne ja energisyys saattavat houkutella lääkityksen lopettamiseen. Joskus taas pitkä oireeton jakso saa sairastuneen uskomaan, ettei lääkehoidolle ole tarvetta. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että mitä pidempään oireettomuutta on kestänyt, sitä tehokkaampi lääkitys on ollut.
Huono hoitomyöntyvyys kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on monella tapaa ongelmallista. Lääkehoidon lopettaminen saattaa laukaista uuden sairausjakson ja toisaalta se lisää yleensä sairaalahoitoa.
Sairastuneen aktiivisuus oman kehonsa parhaana asiantuntijana, ja tiivis osallistuminen hoitojen suunnitteluun yhteistyössä lääkärin kanssa ovat tärkeitä elementtejä paremman hoitomyöntyvyyden kannalta.
Psykososiaaliset hoitomuodot auttavat sopeutumiseen
Psykososiaaliset hoitomuodot auttavat sopeutumiseen
Erilaisten yksilö- ja ryhmämuotoisten tukitoimenpiteiden avulla sairastunutta voidaan auttaa hyväksymään tilansa mahdollisimman hyvin ja sairaus osaksi minäkuvaa. Sairauteen sopeutuminen edellyttää yleensä sitä, että henkilö saa sairaudestaan riittävästi asiallista tietoa. Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että sairastuneesta itsestään tulee lopulta häiriön ja sen hoitamisen paras asiantuntija, joka kantaa itse vastuuta hoidon toteutumisesta.
Yksilöpsykoterapia
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon kehitetyn kognitiivisen psykoterapian tavoitteena on auttaa sairastunutta ymmärtämään ja tuntemaan oma sairautensa ja helpottaa siihen sopeutumista. Terapiamuodon avulla voidaan vähentää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän stressialttiutta, tukea hänen lääkemyöntyvyyttään ja opettaa hänelle vuorovaikutustaitoja. Kognitiivista psykoterapiaa käytetään yleensä sairausjaksojen välillä, kun henkilön oireet ovat vähäisiä tai niitä ei esiinny lainkaan. Sen hyödyllisyys sairausjaksojen uusiutumisen ehkäisyssä on todettu useissa lääketieteellisissä tutkimuksissa.
Pari- ja perheterapia
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja siihen liittyvät masennus- ja maniajaksot eivät voi olla vaikuttamatta syvällisesti potilaan pari- ja perhesuhteisiin. Siksi perheen ja parisuhteen huomioiminen on aina olennaista kaksisuuntaisen mielialahäiriön pitkäaikaishoidossa. Tähän on olemassa kaksi keskeistä perustetta: Toisaalta sairaus on yleensä myös läheisille hyvin kuluttava. Läheiset tarvitsevat aktiivista tukea jaksaakseen pysyä sairastuneen tukena. Toisaalta sairaudesta riippumattomat puolisoiden väliset ristiriidat lisäävät stressiä ja siten sairastumisalttiutta.
Pari- ja perheterapialla pyritään yleensä kaksisuuntaisen mielialahäiriöön liittyvien kokemusten jakamiseen ja sairauden olemassaolon hyväksymiseen. Lisäksi sen avulla voidaan jälleenrakentaa toimivia ihmissuhteita ja opettaa selviytymiskeinoja sairausjaksoja varten.
Potilasopetus (psykoedukaatio)
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on jo jonkin aikaa hyödynnetty erilaisia potilasopetukseen (psykoedukaatio) ja käyttäytymisterapioihin perustuvia hoitomuotoja.
Potilasopetuksen keskeisenä tavoitteena on auttaa sairastunutta tunnistamaan paremmin eri sairausjaksojen esioireita. Esioireet tunnistetaan yleensä käymällä sairastuneen kanssa läpi erilaisia sairautta edeltäviä oireita tai käytöksen muutoksia. Oppiminen auttaa hakeutumaan hoitoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, minkä on todistettu vähentävän esimerkiksi maniaan liittyvän sairaalahoidon tarvetta.
Potilasopetus voidaan toteuttaa myös pari- ja perheterapiana, jonka on todettu parantavan hoitomyöntyvyyttä, perhesuhteita ja sairauden yleistä ennustetta.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hallitaan pääasiassa lääkkeillä
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä hallitaan pääasiassa lääkkeillä
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito koostuu lääkehoidoista, psykososiaalisista hoitomuodoista ja joissain tapauksissa sähköhoidosta.
”Sairauden vaihe ratkaisee hoidon sisällön.”
Lääkehoidolla on keskeinen merkitys kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Lääkitys riippuu taudin vaiheesta eli siitä, onko kyseessä hypomanian, manian vai masennuksen hoito. Myös niin sanotussa ylläpitohoidossa on omanlaisensa lääkitys. Lääkehoidon tavoitteena on löytää sairastuneelle paras mahdollinen lääke, joka lievittää oireita riittävästi eikä aiheuta turhia haittavaikutuksia. Lääkkeen tulisi myös estää uusia sairausjaksoja.
Myös psykososiaaliset hoitomuodot ovat tärkeä osa hoitokokonaisuutta, mutta niiden merkitys on vähäisempi moniin muihin mielenterveydellisiin sairauksiin verrattuna. Sähköhoitoa voidaan käyttää vaikeahoitoisen, hyvin ahdistuneen tai kiihtyneen kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.
Lue lisää:
Miten maniaa ja hypomaniaa hoidetaan? »
Miten maniaa ja hypomaniaa hoidetaan
Miten maniaa ja hypomaniaa hoidetaan?
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- ja hypomaniajaksojen hoito koostuu mielialaa tasaavista lääkkeistä ja psykoosilääkkeistä. Usein hoidossa käytetään useamman lääkkeen yhdistelmää, jossa yhdistetään kaksi mielialantasaajaa tai vaihtoehtoisesti yksi mielialantasaaja ja antipsykoottinen lääke.
Mielialantasaajiin kuuluvan litiumin hyöty manian hoidossa havaittiin jo 1940-luvun lopulla, ja se on edelleenkin yksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön peruslääkkeistä. Hieman myöhemmin kehitetyt psykoosilääkket vakiinnuttivat myös nopeasti asemansa.
Litiumin rinnalle saatiin 80- ja 90-luvuilla myös muita mielialaa tasaavia lääkkeitä, kuten valproaatti ja karbamatsepiini. Viimeisten vuosien aikana manian lääkehoidot ovat entisestään monipuolistuneet uusien psykoosilääkkeiden käytön laajetessa myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Antipsykootteihin kuuluu mm. ketiapiini, olantsapiini ja aripipratsoli. Viimeisin edistysaskel manian hoidossa on psykoosilääkkeisiin kuuluva asenapiini, joka on litiumin ohella ainut lääkehoito, jota käytetään ainoastaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. Sähköhoitoa voidaan harkita vaikeaoireisissa ja -hoitoisissa manioissa.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvää masennusta ei pitäisi hoitaa pelkillä masennuslääkkeillä
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvää masennusta ei pitäisi hoitaa pelkillä masennuslääkkeillä
Sairauteen kuuluvat masennusjaksot eivät merkittävästi poikkea tavanomaisesta masennuksesta, minkä vuoksi niiden erottaminen toisistaan on usein haasteellista. Esimerkiksi lääkehoitoon reagoimaton masennus saattaakin olla kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Yhtäläisyyksistä huolimatta kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja tavallisen masennuksen hoidossa on kuitenkin suuria eroja. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennustilojen hoidossa käytetään pääasiassa mielialaa tasaavia lääkkeitä ja masennuslääkkeiden asema on toissijainen. Masennuslääkkeitä käytetään aina yhdessä joko mielialantasaajien kanssa tai toisen polven psykoosilääkkeiden kanssa, eikä koskaan yksittäisenä lääkehoitona. Tämä johtuu siitä, että ilman mielialaa tasaavaa lääkitystä masennuslääkkeet saattavat joskus laukaista manian.
Ylläpitohoidolla estetään uudet sairausjaksot
Ehkä tärkein vaihe kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on ylläpitohoito, jossa lääkkeiden jatkuvalla käytöllä – myös oireettomassa vaiheessa – yritetään estää uudet sairausjaksot ja estää varsinaisten jaksojen välisiä lievempiä oireita. Ylläpitohoitoa suositellaan toisesta sairausjaksosta alkaen ja se jatkuu toistaiseksi. Siinä käytettävät lääkkeet ovat yleensä samoja, joita käytetään sairauden akuuteissa vaiheissa.
Masennuslääkkeet kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa
Masennuslääkkeet kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa
Hoitoaika masennuslääkkeillä on yleensä lyhyempi. Niiden käyttö lopetetaan yleensä välittömästi siinä vaiheessa, kun masennuksen oireet lievenevät tai potilaalla on samanaikaisia mielialan kohoamisen oireita.
Masennuslääkkeiden hyödyn kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä arvellaan olevan samaa luokkaa tai hieman heikompi kuin tavanomaisessa masennuksessa. Tällä hetkellä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa laajimmin käytettyjä masennuslääkkeitä ovat selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-masennuslääkkeet), moklobemidi ja bupropioni.
SSRI-masennuslääkkeet kohottavat potilaan masentunutta mielialaa vaikuttamalla aivojen serotoniinivälittäjäaineeseen.
