Kappadokian Areteus sen teki!

Antiikin ajan lääkärit tunsivat hyvin masennuksen ja manian oireet.  Mutta Areteus oli ensimmäinen, joka ymmärsi, että joillakin masentuneilla voi esiintyä myös maanisuutta ja että kyseessä on oma erillinen tautinsa.

Lääketieteen isän Hippokrateen mielestä ihmisen sairaudet johtuivat kehon nesteiden tasapainoa horjuttavasta erityksestä. Niinpä musta sappi aiheutti melankoliaa (=musta sappi) eli masennusta. Keltainen sappi oli osasyynä maniaan.

Nykyään oletamme tietävämme paljonkin maanis-depressiivisestä taudista eli ”kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä”, mutta perushavainnot ovat pysyneet samoina pari vuosituhatta. Tämä vahvistaa ajatusta taudin voimakkaasta biologisesta luonteesta. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole medikalisaation tuote.

Luonnon kevyin alkalimetalli, alkuaine litium mullisti manian hoidon 1950-luvulla. Jo 1800-luvulla parempi väki oli hoidattanut melankoliaansa keskieurooppalaisissa kylpylöissä, joiden vesi on sittemmin todettu tavallista litiumpitoisemmaksi.

60 vuoden aikana kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon soveltuvia lääkkeitä on kertynyt itse asiassa paljon, enemmän kuin minkään muun mielenterveydenhäiriön. Samalla kun runsas valikoima antaa valinnanvaraa sekä lääketehon että lääkesiedettävyyden hallintaan, on tilanne myös jossakin määrin hämmentävä.

Vaikka kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä on tunnistettavat, sille tyypilliset oireet ja tauti niin sanotusti itsenäinen, ei edelleenkään ole onnistuttu kehittämään lääkettä, joka voisi vaikuttaa biologisen häiriön ytimeen siten, että potilas pärjäisi enimmäkseen yhdellä lääkkeellä.

Uusia lääkkeitä potilaiden avuksi tarvitaan edelleen.