Psykososiaaliset hoitomuodot auttavat sopeutumiseen
Erilaisten yksilö- ja ryhmämuotoisten tukitoimenpiteiden avulla sairastunutta voidaan auttaa hyväksymään tilansa mahdollisimman hyvin ja sairaus osaksi minäkuvaa. Sairauteen sopeutuminen edellyttää yleensä sitä, että henkilö saa sairaudestaan riittävästi asiallista tietoa. Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että sairastuneesta itsestään tulee lopulta häiriön ja sen hoitamisen paras asiantuntija, joka kantaa itse vastuuta hoidon toteutumisesta.
Yksilöpsykoterapia
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon kehitetyn kognitiivisen psykoterapian tavoitteena on auttaa sairastunutta ymmärtämään ja tuntemaan oma sairautensa ja helpottaa siihen sopeutumista. Terapiamuodon avulla voidaan vähentää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän stressialttiutta, tukea hänen lääkemyöntyvyyttään ja opettaa hänelle vuorovaikutustaitoja. Kognitiivista psykoterapiaa käytetään yleensä sairausjaksojen välillä, kun henkilön oireet ovat vähäisiä tai niitä ei esiinny lainkaan. Sen hyödyllisyys sairausjaksojen uusiutumisen ehkäisyssä on todettu useissa lääketieteellisissä tutkimuksissa.
Pari- ja perheterapia
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja siihen liittyvät masennus- ja maniajaksot eivät voi olla vaikuttamatta syvällisesti potilaan pari- ja perhesuhteisiin. Siksi perheen ja parisuhteen huomioiminen on aina olennaista kaksisuuntaisen mielialahäiriön pitkäaikaishoidossa. Tähän on olemassa kaksi keskeistä perustetta: Toisaalta sairaus on yleensä myös läheisille hyvin kuluttava. Läheiset tarvitsevat aktiivista tukea jaksaakseen pysyä sairastuneen tukena. Toisaalta sairaudesta riippumattomat puolisoiden väliset ristiriidat lisäävät stressiä ja siten sairastumisalttiutta.
Pari- ja perheterapialla pyritään yleensä kaksisuuntaisen mielialahäiriöön liittyvien kokemusten jakamiseen ja sairauden olemassaolon hyväksymiseen. Lisäksi sen avulla voidaan jälleenrakentaa toimivia ihmissuhteita ja opettaa selviytymiskeinoja sairausjaksoja varten.
Potilasopetus (psykoedukaatio)
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on jo jonkin aikaa hyödynnetty erilaisia potilasopetukseen (psykoedukaatio) ja käyttäytymisterapioihin perustuvia hoitomuotoja.
Potilasopetuksen keskeisenä tavoitteena on auttaa sairastunutta tunnistamaan paremmin eri sairausjaksojen esioireita. Esioireet tunnistetaan yleensä käymällä sairastuneen kanssa läpi erilaisia sairautta edeltäviä oireita tai käytöksen muutoksia. Oppiminen auttaa hakeutumaan hoitoon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, minkä on todistettu vähentävän esimerkiksi maniaan liittyvän sairaalahoidon tarvetta.
Potilasopetus voidaan toteuttaa myös pari- ja perheterapiana, jonka on todettu parantavan hoitomyöntyvyyttä, perhesuhteita ja sairauden yleistä ennustetta.
