Hoitomyöntyvyyden kannalta on tärkeää, että potilas osallistuu hoitojen suunnitteluun
Huonon hoitomyöntyvyyden taustalta on löydettävissä monia eri syitä, jotka saattavat vaikeuttaa lääkehoidon aloittamista tai keskeyttää sen. Ensinnäkin syyt voivat olla periaatteellisia ja liittyä lääkkeiden haittavaikutuksiin. Erityisen ongelmallisia hoitomyöntyvyyden kannalta ovat yleensä lääkkeiden lihottavat tai mieltä turruttavat vaikutukset. Lääkehoitojen kehittymisen myötä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon on kuitenkin saatu myös sellaisia hoitovaihtoehtoja, joiden vaikutus ihmisen aineenvaihduntaan tai mielen vireyteen on pystytty minimoimaan.
Toisaalta mania- ja hypomaniajaksoille tyypillinen hyvänolon tunne ja energisyys saattavat houkutella lääkityksen lopettamiseen. Joskus taas pitkä oireeton jakso saa sairastuneen uskomaan, ettei lääkehoidolle ole tarvetta. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä muistaa, että mitä pidempään oireettomuutta on kestänyt, sitä tehokkaampi lääkitys on ollut.
Huono hoitomyöntyvyys kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on monella tapaa ongelmallista. Lääkehoidon lopettaminen saattaa laukaista uuden sairausjakson ja toisaalta se lisää yleensä sairaalahoitoa.
Sairastuneen aktiivisuus oman kehonsa parhaana asiantuntijana, ja tiivis osallistuminen hoitojen suunnitteluun yhteistyössä lääkärin kanssa ovat tärkeitä elementtejä paremman hoitomyöntyvyyden kannalta.
